06.03.2006 - 09:38
Tämä viikonloppu oli jotenkin mukava, vaikka mitään erityistä ei tullut tehtyä. Lauantaina kävin keskustassa ja tällä kertaa se oli helppoa. Jostain kumman syystä siellä oli ihmeen hiljaista. Tosin olin suht aikaisin liikkeellä, ehkä se johtui siitä. Sieltä kävelin sitten sellaisen 4kilometrin kiekan kotiin. Sai vähän raitista ulkoilmaa. Huomasin kävellessäni, että helpointa minulla on olla ihmisten ilmoilla aurinkolasit silmillä ja musiikit soimassa mp3 -soittimessani. Uppoudun silloin johonkin turvalliseen maailmaan, eikä ihmisten ilmoilla liikkuminen ole silloin niin vaikeaa.
Tuli käytyä ystävän kanssa kahvillakin. Ensin vitutti, että piti lähteä kahvilaan. Alkoi ärsyttämään, ettei meille muka voinut tulla. Sen verran lähelläkin oli. No, ihan tervettähän se oli kahvilassa käydä, mutta voi hiivatti en kuitenkaan pidä yhtään tietyistä kahviloista. Sellaisista "näyteikkuna - akvaario" -kahviloista. Ne ovat niin kolkkoja. Tulipahan käytyä siellä ja oli mukava nähdä rakasta ystävää, vaikka sitten kahvilassa. Pitää varmaan muuttaa tuota omaa asennetta.
28.02.2006 - 16:04
Kävin tänään ruokalassa syömässä ja kylläpä oli haasteellista. Kamppailin ensin itsekin kanssa 15 minutin ajan, että mennäkö vai ei. Päätin mennä, sillä nälkä oli. Söin todella nopeasti, sillä halusin äkkiä tilanteesta pois. Alkio huimaamaan, kun niin ahdisti ruokala, hälinä ja ne ihmiset. No, sain syötyä kuitenkin.
27.02.2006 - 14:29
Kylläpä on ollut hankala aamu. Olen koko aamun miettinyt harjoituksiin menoa. Mikä ihme on saanut senkin muodostumaan ongelmaksi. Mietin siis, että menenkö jatkotunnille vai en. Haluaisin käydä kolme kertaa viikossa ohjatuissa harjoituksissa, mutta alkeisryhmää minulle ei enää suositella. Alkeisjatko on vain kaksi kertaa viikossa. Pitää vissiin mennä jatkoryhmään maanantaisin ja se hieman ahdistaa minua nyt.
Uusi aika, uusi ryhmä. Tila sentään ei ole uusi, huh! Samat naamathan siellä pyörii, ettei sinällään ole mitään uutta, mutta ehkä tuo rutiininmuutos ahdistaa jotenkin.
En ole sitten pystynyt keskittymään tentinlukuun, kun päässä vaan pyörii tuo harjoitusasia. Onneksi keskiviikkona on psykologille meno.
26.02.2006 - 17:47
Perjantaina sovin tapaamisen kahvilaan. Kyllä oli vaikea mennä sinne. Teki mieli soittaa ja perua koko tapaaminen jonkin tekosyyn perusteella. En kuitenkaan tehnyt niin. Menin kahvilaan jopa puolituntia etukäteen istumaan yksikseni. Ajattelin, etten suostu tämän pelon edessä taipumaan. Haluan taistella, oli se sitten kuinka epämiellyttävää tahansa.
Istuin sitten kahvilassa. Luin siellä kirjaa ja yritin ajatella kaikkea muuta kuin sitä tosiasiaa, että istuin siellä yksin kaikkien niiden ihmisten keskellä. Yritin keskittyä siihen, etten kiskoisi juomaani "väärään kurkkuun" ja ettei vaan kukaan huomaisi käsieni tärinää. Käsittämättömän epämiellyttävä olotila. Olla tilanteessa, jota inhoaa yli kaiken ja vain sen vuoksi, ettei halua eristäytyä kotiinsa neljän seinän sisälle.
Tapaamisen jälkeen kävin itsekseni myös kaupassa. Inhoan kaupassakäyntiä myös. Ne ovat jotenkin inhottavan levottomia paikkoja. Vaikka en varastele pelkään että hälytin alkaa soimaan. Vaikka olen tarkistanut, että rahaa on tarpeeksi, pelkään etteivät rahat riitäkään kassalla. Pelkään, että joudun seisomaan kassajonossa ja ehdin hermostua.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Olen siitä hieman hämilläni.
24.02.2006 - 09:38
Noin kuukausi sitten iski oikein paha kohtaus. Suu ja suun ympäristö menivät aivan tunnottomaksi, sydän alkoi hakata rajusti, hikoilutti ja huimasi voimakkaasti. Säikähdin, että kyseessä oli aivoverenkierron häiriö ja otin yhteyttä YHTS:n. Siellä lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä oli joko yliherkkyysreaktio tai paniikkihäiriökohtaus. Koska hän oli diagnoosistaan epävarma, lähetti hän minut erikoislääkärin juttusille. Erikoislääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä on paniikkihäiriö ja varasin ajan psykologille. Ensi viikolla sinne menen ja katsotaan, miten tästä edetään.
Tästä lähti liikkeelle elämäni paniikkihäiriöisenä. Googletin tietoa ja huomasin, että onhan minulla aiemminkin ollut kohtauksia, mutta lievempänä versiona. Kohtauksia on tullut muun muassa koulujen ruokaloissa, elokuvateatterissa, kaupassa, joogatunnilla ja kahviloissa. Ai niin ja lentokoneessa. Se oli jo aika kauhea paikka saada kohtaus. En vain osannut yhdistää niitä yhteen.
Yleensäkin inhoan mennä ja olla paikoissa, jossa on paljon ihmisiä. Siis tuntemattomia ihmisiä. Helpompi on mennä ystävien tai tuttavien kanssa, vaikka se ei ahdistusta poista, lieventää vain.
No, kunhan pääsen psykologin juttusille, avaan sanaisen arkkuni, sillä haluan tämän asian kuntoon.
|
Kirjoittaja
Paniikkihäiriöisen elämää.
|
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
